Faari sai joulupukilta metsurinturvasaappaat. Käyttöön ne tulivat huomattavasti aiottua aikaisemmin. Merellä kun oli tapaninpäivänä puhaltanut tuuli liki kolmenkymmenen metrin sekunttivauhdilla, lähdettiin tiistaina torpalle katsomaan mitä siellä oli tapahtunut. Perille päästiin hyvin sillä tieltä oli jo korjattu sivuun kaatuneet puut. Torpan pihalla olikin sitten yllätys. Jättimänty makasi pitkin pituuttaan ja kaatuessaan oli katkaissut  yhden isohkon ja kaksi pienempää koivua. Tarkkaa työtä luontometsuri oli tehnyt, sillä yhtään ikkunaa ei ollut rikki eikä katoille ollut tapahtunut mitään yhtä aivan pientä peltikaton maalin raapaisujälkeä lukuunottamatta. Mummon ja tyttären vuosia sitten yhdessä muuraama ulkogrillikin oli ehjä. Kun seuraavalle päivälle luvattiin hyvää säätä niin keskiviikkona anivarhain pakattiin autoon eväät ja faarin uudet saappaat ja lähdettiin torpalle töihin. Koko päivännäön ajan touhuttiin ahkerasti, faari moottorisahasi, mummo karsi (=huitoi) vesurilla oksia ja siivosi roskia. Pimeän tullessa puut oli pöllitetty ja pinossa, oksat koottu ja tienoot haravoitu. Metsässä on vielä ainakin pari myrskyn kaatamaa isoa puuta, mutta ne jäi  vielä odottamaan aikaa parempaa. Nyt on ensi kesän klapitettavat puut kaadettu, lisää ei enää tarvittaisi. Ihan kiva oli touhuta olan takaa, aurinkokin pilkisti, ilman lämpötila oli noin viisiastetta, grillimakkarakin maistui jouluruokien jälkeen todella hyvältä. Urakka oli kylläkin yhdelle päivälle meidän kuntoon nähden liikaa, mummon sormet ei tällä hetkellä taivu puikkoja heiluttamaan ja käsien nostokin sujuu huonosti ja faarinkin liikkuminen on vähän kankeaa. Mutta onhan eläkeläisillä aikaa huilailla ja toipua rasituksista. Loput puut korjataan metsästä sitten joskus vähän rauhallisemmalla tahdilla.