Tämä työ kuuluu siihen sarjaan töitä, jossa olisi kannattanut pikkuisen miettiä ennenkuin mummo lupaa mitään tehdä tai ainakin ennenkuin aloittaa toteutuksen.
Mistä sitten lähdettiin liikkeelle. Tytär sanoi,että olisi kiva jos Tomaksella olisi pomppupatja (mummo oli samaa mieltä, koska sohvalla ja sängyllä pomppiminen on kiellettyä). Mummohan lupasi sellaisen tehdä joululahjaksi. Seuraava idea oli tehdä patjasta reilun kokoinen ja taittopatja. Taittopatjana se menee välillä pienempään tilaan ja sen päällä voi istua. Reilun kokoisena se myös käy lasten vieraspatjana. Mummo oli edelleen sitä mieltä, että näinhän se kannattaa tehdä. Molempien mielestä raitakangas sopisi Tomaksen huoneen tyyliin ja Ikeastahan sellaisia löytyy. Epämääräisen kokoisen kankaanpalan mummo kävi ostamassa Tampereen Ikean ohi ajaessaan, ihan samaa kangasta mitä tytär oli Vantaan Ikeassa katsonut ei Tampereella ollut, mutta vähän sinne päin. Koko tuli siitä kun Etolassa oli 135x75x7 cm pala reilulla alennuksella ja myyjä leikkasi sen vielä kahteen osaan. Sitten kun patjaa piti ruveta ompelemaan, mummon aivokapasiteetti ei riittänyt oikeaoppiseen toteutukseen. Taittopatja näyttää hyvin yksinkertaiselta, mutta mummo ei keksinyt missä järjestyksessä kulmat ja osien yhteen liittämiset ym. pitäisi järkevästi toteuttaa. Lopputulos on kuitenkin ihan oikean näköinen, mutta se on varmaa, että mummon tavalla sitä ei tehtaalla valmisteta. Sitten kun patjaan tehdään uudet päälliset, ommellan kaksi erillistä tyynyä ja yhdistetään ne "kangaskaistale saranalla" , kankaaksi valitaan joku muu kuin raitakangas ja ennen kankaan ostoa mitataan tyynyjen koko. Tälläkin kertaa tuurilla kangas riitti ja jäikin vielä kaksi viiden sentin kaistaletta. Aika siistin näköisen siitä tälläkin tavalla sai, ainakin jos ei katso ihan läheltä. Se on varmaa, että Tomas on ihan innoissaan mummon tekeleestä. Vastaavanlainen maksoi kaupassa punaisella muumikankaalla 89 euroa ja tälle tuli hintaa vähän yli 40 euroa ja monta miettimis- ja työtuntia, joista suurin osa menee osaamattomuuden piikkiin. Tämähän ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään mummon ja tyttären ennakkoon ei ihan loppuun mietitty projekti.